Ajatuksia kesäkuusta - elämäni vaikeimmasta ajasta

Kesäkuu. Päätitpä sit olla just tollanen. Pitkä ja väsyttävä. Mieleenpainuva. En osannut aavistaa yhtään. Laitoit mut polvilleen, näytit ne asiat, jotka elämässä on oikeasti tärkeitä. Opetit elämään vain itseäni varten, armollisesti omaa kroppaa kuunnellen, joka ikinen hetki. Tervettä itsekkyyttä opetit, sitä tarvitsin.

En tiennyt, että ihminen voi olla niin väsynyt. En tiennyt, että suru ja tyhjyys on hetkittäin niin lamauttavaa, että sängystä ei pääse koko päivänä. En tiennyt, että on mahdollista nukkua kellon ympäri ja siihen päälle vielä päiväunet. Enkä tiennyt kuinka yksinäiseksi voikaan herätessään olonsa tuntea.

En tiennyt, että loputtoman surun ja tyhjyyden keskellä voi tuntea niin suurta onnellisuutta hetkittäin. Se oli hämmentävää, minulle ja muille. Kiitos, että sain kuitenkin tuntea ne hetket. Vedin ilmaa keuhkot täyteen, jotta jaksoin olla taas pinnan alla. Tanssia varjoissa.

En tiennyt kuinka paljon empatiaa ja välittämistä voi löytyä tuntemattomista ihmisistä. Ja kuinka paljon sen puutetta ihmisistä jotka jo tunnen.  

Yllättävän paljon ihminen kestää surua ja painetta. Olisikin ollut vain rakkaan kuolema.. mutta elämä ei kysele onko hyvä hetki. Harvoin on.

Tervetuloa heinäkuu. Toivon sinun olevan lempeämpi. Aistin, että sinulla on minulle yllätyksiä, positiivisia sellaisia. Olen valmis! Toivon sinun huuhtovan ikävää ja täyttävän tyhjyyden tunnetta.
​
Tänä päivänä olen vahvemmin omassa itsessäni, kuin ehkä koskaan aiemmin. Katson asioita eri silmin. Olen eri ihminen. Täynnä herkkää vahvuutta, lempeyttä ja ymmärrystä, ripauksella tervettä itsekyyttä. Siinä pohja uudelle elämälleni.