Yrittäjyyden kääntöpuoli

Tänään yrittäjän päivänä haluan sanoa muutaman sanasen siitä yrittäjyyden kääntöpuolesta, josta harva puhuu ääneen. Riittämättömyys, häpeän tunne ja uupuminen.

Olen itse ollut yrittäjä nyt 8 vuotta ja samalla nuo vuodet ovat olleet elämäni vaikeimmat. Ihanimmat myös, mutta kolikolla on aina kaksi puolta ja tänään keskityn siihen vaiettuun.

Olen tuntenut häpeää niin monet kerrat, etten ole edes pysynyt laskuissa. Häpeää siitä, ettei yritykseni ole menestynyt nopeammin. Häpeää siitä, että liikevaihtoni jäi niin pieneksi. Olen saattanut jopa verrata oman yhden hengen yritykseni liikevaihtoa tuttavan bisnekseen joka työllistää kymmeniä työntekijöitä. Tai kadehtia sitä yksinyrittäjää, jota lykästi ja joka menestyi tuosta vain.

Entä sitten, kun yrittäjä uupuu kaiken tämän alla? Jos yrityksellä menee hyvin ja homma pyörii, voi yrittäjä ehkä jäädä sairaslomalle, mutta silloin kun uupumus tulee taloudellisten vaikeuksien takia: myynnin riittämättömyyden ja vähäisen kassavirran vuoksi, on ainoa vaihtoehto mennä töihin. Kyllä, kuulit oikein. Yrittäjä hakee palkkatöihin lepäämään. Koneistoksi jonkun toisen yrittäjän bisnekseen. Saatat miettiä onko tämä jotain hauskaa tarinaa ja urbaania legendaa, mutta voin kertoa ihan omakohtaisena kokemuksena, että tämä on totista totta, ja se ei muuten naurata tippaakaan.

Jatkuva riittämättömyyden tunne syö ihmistä, hitaasti sisuskaluja myöten. Tällä kaikella ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, että yrittäjä rakastaa työtään ja uuden luomista. Rakastaa asiakkaitaan tai asiakaspalvelua yli kaiken. Päällisin puolin voi siis olla tosi tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä, mutta taustalla saattaa painaa esimerkiksi rahan riittämättömyys, joka pikkuhiljaa nujertaa. Ja sekö vasta hävettää.

Häpeä, tunne jota harva levittelee pitkin sosiaalista mediaa, saati päästää pintaan. Tunne, josta ei meillä puhuta. Häpeälle harvoin on tilaa tulla esiin ja silti niin moni sitä tuntee, painaen sen visusti pinnan alle. Koska olet viimeksi sanonut, että häpeät jotain puolta itsessäsi? Tehnyt häpeän näkyväksi.

Häpeästä vapautuminen on ehkä parasta, mitä voit itsellesi tehdä ja siksi minäkin päätin päästää sen ulos. Juuri nyt. Hävettää vähän, etten ole tehnyt sitä jo aiemmin. Olen esittänyt supernaista, vaikken sellaista ole kovin usein edes nähnyt. Hävettää vähän sekin myöntää. Olen vajavainen ja keskeneräinen. Enkä varmasti ole ainut. Sen myöntäminen vaatii armollisuutta itseä kohtaan.

Tänään haastan sinut jakamaan itsestäsi jotain aitoa, pintaa syvemmältä. Ehkä jotain sellaista, joka vähän hävettää. Ollaan ihmisiä toisillemme, jooko? Rakastavia ja hyväksyviä, sillä sitä me kaipaamme kaikki - rakkautta ja hyväksyntää.