Kohtasin kesällä syvän surun, kun menetin elämäni rakkauden, koirani.
Suuren elämänmuutoksen, erityisesti surun äärellä ei ole voimavaroja opetella uusia työkaluja ja tekniikoita, vaan sitä yrittää luonnollisesti selviytyä niillä mitä on.
Olen itse saanut surussa todella paljon apua eri tunnetyöskentelyn tekniikoista, joita olen harjoitellut jo aiemmin. Kun jokin tekniikka on riittävän tuttu, siihen pystyy tarttumaan myös niissä hetkissä, kun suru on päällä, aivot sumuiset ja jokainen päivä on lähinnä selviytymistä.
Ihmiset hakeutuvat usein valmennukseen silloin, kun elämässä on menossa jokin muutos, ja se on tottakai hyvä asia. Kuitenkin helpointa omaksua uusia työkaluja ja rutiineja on silloin, kun elämäntilanne ei ole kovin kuormittava. Tästä syystä suosittelen kokeilemaan valmennusta myös silloin, kun voimavaroja on reilummin uusiin asioihin.
Olen kokenut saman lyhytterapian kanssa. Hakeuduin terapiaan sellaisella hetkellä, kun päällä ei ollut mitään aktiivista kriisiä. Työstettävää nimittäin löytyy kyllä aina. ;) En ole kohdannut vielä kertaakaan sellaista tilannetta, jossa valmennuksella ei olisi löytynyt jotain asiaa jota työstää.
Surua, kuten muitakaan tunteita ei voi poistaa, eikä mielestäni ole tarpeellistakaan. Tunteita voi kuitenkin muokata jokaiseen hetkeen sopivaksi, jotta niiden kanssa pärjää. ♡
Lue lisää mitä valmennuksessa tapahtuu:
Kategoriat: : valmennus